Elvytyskielto, tunnetaan myös nimellä ”Do Not Resuscitate” (DNR) -määräys, on lääketieteellinen ohje, joka tarkoittaa, että potilasta ei tule elvyttää, jos hänen sydämensä pysähtyy tai hän lakkaa hengittämästä. Tämä päätös tehdään yleensä vakavasti sairaiden tai terminaalivaiheessa olevien potilaiden kohdalla, ja se perustuu potilaan tai hänen laillisen edustajansa toiveisiin sekä lääkärin arvioon potilaan tilasta ja ennusteesta.
Mitä elvytyskielto tarkoittaa käytännössä?
Elvytyskiellon tarkoituksena on välttää turhaa kärsimystä ja kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta. Kun elvytyskielto on voimassa, terveydenhuollon ammattilaiset eivät suorita elvytystoimenpiteitä, kuten sydänhierontaa, defibrillaatiota tai hengityskoneen käyttöä, jos potilaan sydän pysähtyy tai hengitys lakkaa.
Elvytyskiellon asettaminen
Elvytyskiellon asettaminen on monivaiheinen prosessi, joka sisältää keskustelun potilaan, hänen perheensä ja hoitavan lääkärin välillä. Tärkeää on, että potilas ymmärtää elvytyskiellon merkityksen ja seuraukset. Jos potilas ei pysty tekemään päätöstä itse, hänen laillinen edustajansa tai omaisensa voivat tehdä päätöksen hänen puolestaan.
Elvytyskiellon juridinen ja eettinen puoli
Elvytyskielto on juridisesti sitova asiakirja, ja sen noudattaminen on terveydenhuollon ammattilaisille pakollista. Suomessa elvytyskiellon asettaminen perustuu potilaan itsemääräämisoikeuteen ja lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Eettisesti elvytyskielto kunnioittaa potilaan oikeutta päättää omasta hoidostaan ja välttää tarpeetonta kärsimystä elämän loppuvaiheessa.
Elvytyskiellon vaikutukset
Elvytyskiellon vaikutukset voivat olla merkittäviä sekä potilaalle että hänen läheisilleen. Se voi tuoda helpotusta ja rauhaa tietäen, että potilaan toiveita kunnioitetaan. Toisaalta se voi myös herättää tunteita ja kysymyksiä läheisissä, joten avoin ja rehellinen keskustelu on tärkeää.