Perukirja on asiakirja, joka laaditaan henkilön kuoleman jälkeen ja jossa luetellaan vainajan omaisuus ja velat. Perukirja on perinnönjaon perusta ja se on laadittava, jotta perintövero voidaan määrittää oikein. Perukirjan laatiminen on tärkeä osa kuolinpesän hoitoa ja se vaikuttaa suoraan perillisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Mikä on perukirja?
Perukirja on dokumentti, joka sisältää tiedot vainajan varoista, veloista ja muista taloudellisista asioista. Se toimii myös virallisena todisteena kuolinpesän tilasta ja on välttämätön asiakirja perintöverotuksessa. Perukirjaan merkitään kaikki vainajan omaisuuserät, kuten kiinteistöt, arvopaperit, rahat ja muut arvoesineet sekä velat ja muut vastuut.
Kuka laatii perukirjan?
Perukirjan laatii yleensä kuolinpesän osakkaat yhdessä, mutta he voivat valtuuttaa tehtävään myös ulkopuolisen asiantuntijan, kuten lakimiehen tai pankin edustajan. On tärkeää, että perukirja laaditaan huolellisesti ja oikeellisesti, sillä virheet voivat johtaa veroseuraamuksiin tai erimielisyyksiin perillisten kesken.
Mitä tietoja perukirjaan sisältyy?
- Vainajan henkilötiedot – kuten nimi, henkilötunnus ja kuolinpäivä.
- Omaisuuden erittely – kiinteistöt, arvopaperit, pankkitilit, muu irtain omaisuus.
- Velat – lainat, laskut ja muut velvoitteet.
- Perillisten tiedot – nimet ja yhteystiedot.
- Testamentti – jos vainaja on tehnyt testamentin, se liitetään perukirjaan.
Milloin perukirja on laadittava?
Perukirja on laadittava kolmen kuukauden kuluessa henkilön kuolemasta. Tämä määräaika on tärkeä, sillä perukirjan pohjalta määräytyy perintöveron suuruus ja maksuaikataulu. Jos perukirjaa ei toimiteta määräajassa, voi seurata veroseuraamuksia.
Perukirjan merkitys perinnönjaossa
Perukirja on perinnönjaon perusta. Se kertoo, mitä ja kuinka paljon vainajalla oli omaisuutta ja velkaa kuolinhetkellä, ja näiden tietojen perusteella perilliset voivat jakaa perinnön. Ilman perukirjaa perinnönjako voi olla monimutkainen ja riitaisa.
Lisätietoja
Lisätietoja perukirjan laatimisesta ja sen vaatimuksista voi löytää esimerkiksi oikeusministeriön verkkosivuilta tai konsultoimalla lakiasiantuntijaa.